Vinkit onnistuneeseen herneen viljelyyn!
Pian on taas kevät ja pitäisi päättää mitä kaikkea jälleen pelloille kylvetään. Mikäli et ole vielä kokeillut hernettä niin ota ehdottomasti herne nyt mukaan viljelyyn tilallasi. Teimme lyhyen artikkelin herneen viljelystä ja herneen viljelyyn parhaista lajikkeista. Lue siis alta lisää!
Kuinka valita oikea lajike herneen viljelyyn?
Herneen viljelyssä lajikevalinta on tärkeä tekijä onnistuneen sadon saavuttamiseksi. Lajikkeen valinnassa on huomioitava kasvuaika, satopotentiaali, taudinkestävyys ja soveltuvuus paikallisiin olosuhteisiin. Varhaiset lajikkeet soveltuvat parhaiten II–III kasvuvyöhykkeille, kun taas myöhäisemmät lajikkeet tuottavat usein suuremman sadon I–II kasvuvyöhykkeillä. Herne voidaan viljellä yksin tai seoskasvustona viljan kanssa, jolloin tukikasvi auttaa herneen pystyssä pysymistä.
Valikoimastamme löytyvä Balder herne on uusi satoisa keltasiemeninen hernelajike, joka on kasvuajaltaan mittarilajike Astronautea kaksi päivää aikaisempi (94,5 vrk), mutta selvästi satoisampi. Valkuaispitoisuus Balderilla on korkea ja suuren satopotentiaalin myötä sen valkuaissato on virallisten lajikekokeiden korkeimpia. Balder sopii valtalajikkeita hieman aikaisempana mainiosti koko herneen pääviljelyalueelle eli I-III -vyöhykkeille.
Ingrid herne on laajasti viljely ja pidetty, satoisa viljelyvarma rehuherne. Se on varreltaan pitkähkö, esimerkiksi mittarilajike Astronautea pidempi. Ingridin varsi on vahva ja lajike on ollut virallisten kokeiden lujavartisimpia. Ingridin siemen on isokokoinen (316 g) ja valkuaispitoisuus on laajasti viljeltyjen lajikkeiden korkein (24,6 %).
Millainen on paras kasvupaikka herneelle?
Herne viihtyy parhaiten hyvin ojitetuilla, multavilla ja kosteutta pidättävillä kivennäismailla. Savimaat voivat olla haastavia, sillä herne ei siedä jatkuvaa kosteutta. Maaperän pH:n tulisi olla 6,0–7,5, jotta ravinteiden saatavuus on optimaalista. Hyvä maan rakenne parantaa juuristokehitystä ja typensidontaa, mikä tukee kasvua ja sadonmuodostusta. Kestorikat tulee torjua lohkolta ennen herneen kylvöä.
Milloin ja miten herne kylvetään?
Kylvö kannattaa tehdä keväällä mahdollisimman aikaisin, kun maan lämpötila on yli 5°C. Varhainen kylvö edistää kasvuston kehitystä ja minimoi kuivuuden aiheuttamat haitat. Herne tarvitsee itääkseen paljon kosteutta joten se kannattaa kylvää melko syvään. Sopiva kylvösyvyys on noin 5–8 cm. Herneen kylvötiheyssuositus on 80kpl/m2, savisilla lohkoilla Etelä-Suomessa kylvötiheyttä voidaan hieman nostaa. Kylvömäärä vaihtelee 200–250 kg/ha riippuen siementen koosta ja itävyydestä. Herne voidaan kylvää myös suorakylvönä. Kylvön jälkeen hernepelto kannattaa jyrätä, näin parannetaan taimettumista ja mahdolliset puintia haittaavat kivet saadaan painettua maahan.
Miten herneen lannoitus ja kasvinsuojelu tulisi hoitaa?
Herne on typensitojakasvi, joten se ei tarvitse suuria määriä typpilannoitusta. Starttityppeä voidaan antaan 10-30kg/ha. Multavilla mailla typpilannoitusta ei tarvita lainkaan. Fosfori ja kalium ovat kuitenkin tärkeitä sadonmuodostuksen kannalta ja niitä tulisi käyttää saman verran kun viljakasveilla. Rikkakasvien torjunta voidaan tehdä kemiallisesti joko ennen taimettumista tai taimettumisen jälkeen. Viljelykierrossa tulisi herneellä olla 4-6 välivuotta, jolloin taudeilta voidaan välttyä.
Milloin ja miten herne puidaan?
Herneen puinti ajoittuu yleensä elo-syyskuulle, kun kasvusto on täysin tuleentunut. Oikea-aikainen puinti takaa parhaan sadon laadun ja pienen puintitappion. Puinti voidaan aloittaa kun kosteus on alle 25%. Jos herne on viljelty seoskasvustona, tulee huomioida myös tukikasvin kasvuaika viljelyä suunniteltaessa.
Miten herne hyödyttää maaperää ja viljelykiertoa?
Kuten Luken julkaisemassa tietokortissa kerrotaan herne parantaa maaperän rakennetta ja typensidontansa ansiosta jättää seuraavalle kasville käyttökelpoista typpeä noin 30kg/hehtaari, joka voidaan vähentää seuraavan vuoden kasvin typpilannoituksesta. Se sopii erinomaisesti osaksi viljelykiertoa, erityisesti viljakasvien kanssa, sillä se auttaa parantamaan maan rakennetta ja vähentämään tautipainetta. Hyvä viljelykierto sisältää esimerkiksi viljan, herneen ja nurmikasvien vuorottelua, jolloin maaperä pysyy elinvoimaisena.
Herneen viljely rehuksi ja ruokaherneeksi
Hernettä voidaan viljellä sekä rehuksi että ruokakäyttöön. Rehuherneet valitaan pääasiassa satotason ja valkuaispitoisuuden perusteella, sillä ne tarjoavat erinomaista ravintoa kotieläimille. Rehuherneet voidaan säilöä eri menetelmin, kuten murskesäilöntänä tai kuivattuna. Viljelytapa ja lannoitus vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan, mutta molemmissa tapauksissa viljelykierrolla ja kasvinsuojelulla on tärkeä rooli hyvän sadon varmistamisessa. Ruokaherneeksi tarkoitetut vihreät lajikkeet valitaan yleensä siemenen keitto-ominaisuuksia perusteella, sillä niillä on tärkeä rooli elintarviketuotannossa.
Miten herne kuivataan ja varastoidaan?
Herneen kuivaus on tärkeä vaihe sadon laadun varmistamiseksi. Puinnin jälkeen herne kuivataan alle 15% kosteuteen. Kuivaus voidaan suorittaa kahdessa osassa antaen kosteuden tasaantua herneen kuoren ja ytimen välillä. Näin erä kuivuu tasaisemmin ja turhalta siementen halkeilulta vältytään. Kuivaus voidaan tehdä joko kylmäilmakuivauksella tai lämminilmakuivauksella, riippuen sadon kosteudesta ja varastointimahdollisuuksista.
