Muuttuva ilmasto ja talvenkestävät lajikkeet mahdollistavat syysvehnän viljelyalan laajenemisen.
Syysvehnää viljelläänkin jo hyvin laajalla alueella pohjoista Suomea myöden. Samaan aikaan erityisesti rannikolla leudoiksi muuttuneet talvet lisäävät talvituhoriskiä, kun olosuhteet ovat kunnon talven sijaan joskus vain epämääräisiä ja vaihtelevia välimuotoja.
Joskus syksyt jatkuvat kohti alkutalvea hyvin pitkään lämpiminä ja lämpösumma auttaa myöhemminkin kylvettyjä syysviljoja kehittymään riittävästi talvea vasten. Esimerkiksi 2024 lounaisrannikolla kasvukausi päättyi vasta marraskuun puolivälissä! Pohjoisemmassa kevät saattaa saapua ja kasvukausi alkaa selkeämmin, eikä lämpötilat sahaa niin paljoa syysviljalle tuhoisasti edestakaisin.
Talvenkestävyys on syysviljan viljelyssä ykkösjuttu, sillä ei auta vaikka vaikka satoa tai valkuaista olisi prosenttiyksikkö enemmän, jos kasvusto menetetään jo ennen kevättä. Keskiössä ovat talvenkestävät lajikkeet, lohkovalinta, oikea-aikainen kylvö, vesitalous, viljelytekniikka ja sääolosuhteet. Lohkovalinnassa kannattaa huomioida, että eloperäisillä mailla talvituhojen riski kasvaa merkittävästi. Eloperäiset maat läpäisevät syksyllä huonosti vettä ja rousteriski on suuri maahan sitoutuneen vesimäärän vuoksi.
Valikoimassamme erittäin hyvällä talvenkestävyydellä olevia syysvehnälajikkeita ovat mm.:
Saksalainen jaloste syysvehnä Salamus, joka hyvien koetulosten lisäksi selvisi ankarista talven ja kevään olosuhteissa kaudella 2025-2026.
Pohjoisiin olosuhteisiin Lantmännen Agron jalostama syysvehnä Igloo on käytännön viljelyssä todettu myös erittäin talvenkestäväksi ja viljelyvarmaksi.
Molemmat soveltuvat rehu- ja myllyvehnäksi. Syysvehnällä valkauaistasot jäävät helposti mataliksi, joten valkuaisen nostoon tähtäävällä typpilannoituksella on suuri merkitys. Muista kuitenkin suhteuttaa lisätypen määrä arvioituun satotasoon!
